Voihan Patu ja mutsin harmaantuvat hiukset!

Patu treenaa tällä hetkellä aika napakasti, joten vapaat ja palautumiset toki kuuluu asiaan. Niinpä tiistaina oli tämän viikon vapaapäivä. Ei siinä mitään, niitä on ollut 1(-2) viikossa ja homma toimii ihan normaalisti. Keskiviikkoaamuna kun herran karsinaa sitten siivottiin, sieltä löytyi kokonaiset kaksi kakkakasaa, se jo vähän sai miettimään. Mutta aamuheinät oli menneet normaalisti, että ei tässä varmaan mitään.

Vilma puunasi herran valmiiksi ratsutusta varten ja jostain syystä herra koki, että nyt muuten ollaan sitten taas lähdössä reissuun, että soijaa pukkaa ja ressiä päälle, prkl. Hyöri ja pyöri ja sai selkeän stressireaktion, vähän siis normaalia isomman. Kun luonnollisesti emme olleet häntä valmistelleet reissuun, kun sellaista ei ollut luvassa.

Ratsutus meni oikein mainiosti, ei mitään kiputuntemuksia selkään, kuulemma. Herra teki mitä pyydettiin ja oli muuten aika hieno. Tämä mutsi lappoi lantaa tallissa, mutta hälytettiin katsomaan herra Hevosta, koska nyt näyttää kuulkaa hyvältä.

Hikeä tippuva ukko pestiin ja puunattiin ja laitettiin kylmäyssuojien kanssa karsinaan. Meni siinä pari heinänkortta ja vähän puuroakin. Kuopimista ja piehtarointia päälle. Mutta juurihan se oli pesty, joten piehtarointi siinä kohtaa oli ihan normaalia. Paitsi ettei se ollut. Olin jotenkin niin työntouhussa, että nappasin siitä ukon narunpäähän ja vein pihalle, tajuamatta, ettei se lopulta ollut syönyt juuri mitään. Kun jäin siinä laittelemaan vesiä, huomasin sen kuopivan ja kävelevän, tarjolla olleet päiväheinät ei kelvanneet. Hälytyskellot alkoi soimaan ja samalla Vilma huuteli tallista, että niin muuten se ei sitten syönyt juuri mitään.

Ei muuta kun kipulääkettä, kävelemään, juomia jos jonkinmoista, taas kävelyä, kuuntelua. Ja jos herra Patua ei kiinnosta juoda, niin se on aivan sama mitä kuohuviiniä siihen veteen laittaa, ei uppoa. Lopulta se oli saatava kakkaamaan, joten traileri autonperään ja kyytiin. Kakka on sillä taattu. Toki luulo lähtemisestä aiheuttaa taas lievää stressiä, mutta on melkein ainoa konsti saada vatsa toimimaan. Käytiin jopa vähän ajelulla, jospa kaikkiin mahdollisiin kuoppiin ajo saisi suolen liikkeelle.

Pieniä tokenemisen merkkejä alkoi matkan varrella ilmaantua, kun vihreää hamuiltiin ja lopulta alkoi närkästys nousta, että multa muuten jäi päiväheinät väliin. Niinpä muutaman tunnin uurastuksen jälkeen herra palautui tarhaan tarkkailuun.

Tämähän siis ei ollut ensimmäinen kerta, mutta tällä kertaa vähän hämmentävä, kun mitään reissua ei ollut alla. Patu vaan on hitokseen herkkä kaikelle. Onneksi sillä säästellään kilometrejä, eikä kilpailla enää "turhia". Myös valmennukset löytyy nykyään aikalailla omista nurkista, aiemmin saatettiin matkustaa monta kertaa viikossa. Meillä hyväksi havaittu keino on tuplata Keep Calm muutamana päivänä ennen matkaa, se rauhoittaa kummasti. Ja ei, jokainen reissu ei aiheuta ähkyä, edellisestä on 1½ vuotta.

Tänään piti vähän rapsutella ratsastuksen päätteeksi

Mutta eihän siinä vielä kaikki. Herra aiheutti mutsille lisää harmautta eilen. Pienen tauon jälkeen yhdessä päätettiin, että ½ tunnin laidunnusta jatketaan viikon tauon jälkeen (ja kyllä, vihreää on maisteltu myös tässä välissä). Sillä saa hyvin avattua paikkoja ja muutaman vihreän korren kaupan päälle. Ensimmäiset 20 minuuttia sujuikin suunnitelmien mukaan, vähän kunniakierroksia, pukkihyppelyä ja heinännaukkailua. Kunnes talliin alkoi kuulua järjetön kumina. Siellä oli jäänyt päälle joku laukkahevosmoodi, täysiä laidunta ympäri. Mietin hetken, että jospa se vaikka tuosta rauhoittuu, otan kohta sisään. Ei muuten rauhoittunut.

Ensimmäisellä laidunnuskerralla oli turvallisempaa laittaa herra laitumelle 

ilman loimea ja huppua, suojat oli toki pakko olla

Kun pääsin portille, herra oli juuri kaartanut sen edestä ja jatkamassa matkaa. Huutelin siinä, että tuletko pois. Liinat kiinni ja täysiä portille; TULEN! Ränttätänttä aiheutti niin massiivisen puuskutuksen, että 40 minuuttia tämä mutsi tallusti ympäri maneesia, jotta hengitys tasaantui. Eikä ollut muuten järin miellyttävää tallustusta, siinä oli meinaan jäänyt kumisaappaat jalkaan ja vessamatka keskeytynyt, kun herra piti niin nopeasti laitumelta noukkia talteen. Niin ja oli siellä maneesissa yli 30C lämmintä kaupanpäälle.

Ilmeisesti ötökät olivat yksinkertaisesti niin kammottavia, ettei auttanut kuin juosta niitä karkuun. Vaikka herralla on kyllä huppu päässä ja ötökkäloimi päällä, ilman ei pieni Patu millään selviäisi pihalla, ötökkäkammo on sen verran massiivinen.

Tässä on pieni videonpätkä, kun herra pääsi ensimmäistä kertaa tänä kesänä laitumelle: Patun laidunonnea. Kyllähän sitä siellä mielellään pitäisi, mutta se alkaa vaikuttamaan sulalta mahdottomuudelta.

Että tällaista meidän elämään tällä kertaa. Se tasainen oli kyllä paljon kivempaa, toivon sen takaisin.

P.S. Ihana Aira on tulossa huomenna pitkästä aikaa.