Kuinka se kolmas sattuikaan valmennuspäivänä

Kuka on keksinyt sanonnan "ei kahta ilman kolmatta"? Onko jollekin epäonniselle joskus sattunut tapahtumaan kolme asiaa putkeen ja siitä se sitten lähti? Ja koska se sanonta on olemassa, niin toki ihmiset siihen uskoo ja sillä luovat sen kolmannenkin. Kai.

Nimittäin tulihan se kolmas sieltä. Sunnuntaina kun Patua haettiin tarhasta valmistautumaan Airan valmennukseen, niin kappas, toinen takakenkä oli vinossa. Meni tovi jos toinenkin, että nämä kaksi naista sen ähräsi irti olemattomilla kengitysvälineillä. Mistä tuli mieleen, että meidän omat "tee se itse ensiapu" -välineet ovat edelleen viemättä tallille, vaikka tarkoitus niin oli. Toisaalta kun niitä melko huonosti osaa käyttää, niin... Olen monesti miettinyt, että joku kengityksen pikakurssi voisi olla paikallaan, osaisi ottaa puoliksi irronneen kengän edes irti näppärästi, jos ei muuta.

"Moikka, mitä teille kuuluu?"

No mutta, nyt vuodatettiin pelkkää hikeä, ei onneksi verta tai kyyneleitä. Ja onni on hevonen joka kykenee kulkemaan hetken ilman kenkää. Onneksi kyseessä ei ollut etukenkä, se olisi ollut vähän kinkkisempi homma, koska eroa toiseen jalkaa olisi ollut sitten paljon. Patu nimittäin tallaa Duplot jalassa. Kerran kävi niin, että jalasta lähti sekä etu- että takakenkä. Siinä ei todella enää auttanut kuin ottaa loputkin pois. Onneksi oli sentään 3 naista asialla, kyllä ne lopulta irtosivat.

No mutta, se todettakoon kiitollisena, että nämä kaikki kolme tapahtumaa oli onneksi suhteellisen pieniä juttuja. Sellaisia "hei, ei tämä aina ole pelkkää iloa ja onnea, jos muistatte". Kun pitkään onkin mennyt ihan super-hyvin.

Mennäänpä sitten itse asiaan, eli Airaan. Ei ollakaan nähty taas hetkeen. Jostain syystä meidän alueella on hieman nihkeä osallistumisinto tällä hetkellä. Ihana Aira sitten pysähtyy meitä varten ollessan ohikulkumatkalla. Vilma on ollut Airan oppilas nyt 2½ vuotta. Ja niin kun Aira sanoo, hyvä istunta kuuluu kaikille!

Tällä kertaa harjoitelttiin samoja juttuja kuin Linnean kanssa, mutta sen hengityksen ja kylkien kautta. Tai mikän minä olen höpöttämään, No Shoutin "ansiosta" en kuule isoa osaa opetuksesta. Mutta pääasia, että näen niiden ruusunpunaisten lasien läpi, että hyvältä muuten nayttää! Suosittelen lämpimästi kokeilemaan, jos mahdollisuus osuu kohdalle. Tai voihan hänet pyytää omalle tallille, kun kerää porukan kasaan. Se ero hevosen liikkeessa on melkoinen jo heti ensimmäisellä kerralla, kun siellä selässä istuu oikein. Ja voin kertoa, että suurin osa ihmisistä ei istu, vaikka kuinka siltä näyttäisi.

Olipa hyvä valmennus! Kiitos Aira <3

Videokooste valmennuksesta tulee Patun mutsin Faceen jahka saan sen tehtyä. Ehkä huomenna.

P.S. Koska nämä helteet valtasivat Suomen, herra Hevonen siirtyi tänään rytmiin päivä tallissa - yö ulkona. Saas nähdä kuinka vinossa on rutiineja rakastavan herran kruunu aamulla. Että joku kehtaa jättää hänet yöksi ulos!