Niin siitä neidistä tuli virallisesti aikuinen

Tässähän kävi tällä viikolla kuulkaa niin, että meidän Vilma täytti 18-vuotta. Enää ei tällä mutsilla ole virallisesti huollettavaa. Patsi liuta näitä karvaisia kavereita. Ja kyllähän tuo neiti edelleen kuuluu meidän ruokakuntaan, joten ei kai tilanne oikeasti mihinkään muuttunut. Paitsi etten näe enää hänen pankkitiliään tai allekirjoita papereita puolesta.

Samana päivänä neiti sai myös ajokortin, joten enää ei tarvitse kuskata. Kyllähän hän on itsekseen päässyt aiemminkin kulkemaan mautolla, mutta näillä meidän nimismiehenkiharoiden päällystämillä teillä sen kanssa kulkeminen on ollut vähän turhan eksoottinen kokemus.

Vilma ja hänen ensimmäinen poni Julia joskus aika kauan sitten

Synttärilahjaksi neiti sai Aavan. Täytyy vaan toivoa, ettei se mene heti myyntiin, kun siihen nyt on virallisesti mahdollisuus Vilmalla itsellä. En kuitenkaan usko, sen verran on toivoa luotu tämän meidän nuoren neidin tulevaisuuden suhteen. Tällä viikolla päätimme myös muuttaa Aavan Patun kanssa samaan talliin. Aavalla on varsin hyvä tallipaikka nytkin, mutta meidän aika tulee olemaan enenevässä määrin kortilla koulujen alun takia, joten kahden tallin väliä kulkeminen on lähes mahdotonta. Ja kai tämän nuoren neidin kanssa joskus pitäisi jotain tehdäkin. Edes kaivaa se tuolta pellosta ja harjata.

Vilma ja Aava, se ainoa tämän kesän päivä, kun täällä päin satoi vettä

Mitä meidään viikkoon muuta kuuluu. Kürin musiikin valitsemisen vaikeutta! On sitten varsin mahdoton homma, että mikä olisi kivaa, mitä ei olisi käytetty niin paljoa, mikä sopii herra Patun liikkeisiin ja ohjelmaan. Itse ohjema on sentään aikalailla valmis. Tänään illalla sitä kuitenkin pitäisi hioa musiikin tahdissa, kuvata ja kellottaa, jotta musiikki saataisiin purkkiin. Jotta todelliset harjoitukset pääsisi käyntiin. Kohta meinaan loppuu aika.

Muutaman viikon takaisista treeneistä, (C) Ida Santaharju

Kuuluu meidän viikkoon myös mutsin vaaleanpunaisten lasien kiillottamista. Linnea on saanut Patua melkoisesti eteenpäin, tapaillaan piaffea ja nostetaan herran liikettä ylämäkeen. Ja tämä mutsi vaan tuijottaa haltioituneena hevostaan, että WAU. Eihän se ole mikään GP-liitokavio, eikä sellaiseksi koskaan tulekaan. Mutta mamman Patuksi se on varsin hieno. Niin kovasti haluaisin jakaa tämän hetken muiden kanssa, että "kattokaa tota hevosta!" Mutta ollaan sovittu, ettei sitä kuvata julkiseksi. Ja vaikka Vilma onkin ihan taitava (ainakin mutsin mielestä), niin eihän hän pysty ihan vielä kaivamaan samaa liikettä ulos. Joten ihailen sitten yksinäni sitä niiden lasieni läpi maneesinlaidalla. Ja maneesissa tämä kesä onkin kulunut, koska ötökkäkammoinen herra Patu ei kykene ulkona liikkumaan.

(C) Ida Santaharju

P.S. Miksi tämä mutsi on ollut niin hiljaa, johtuu kuulkaa ihan ruotsin opiskelusta. Ruotsin perusteet -kurssi alkoi tällä viikolla. Viime viikolla aloitin talousmatikan kertaamisen. Se on kohta koulunpenkki, joka kutsuu!