Se mutsin toinen lapsi

Tätä päivää on odotettu ja jännitetty! Nimittäin pari vkoa sitten päätettiin, että Aava voisi taas osallistua näyttelyyn, koska se nyt Lahdessa kerran pidetään. En olisi sitä alkanut raijaamaan kovin kauas, kun ei ole mitenkään maailman hauskin kuljettaa. Lastautuu ja käyttäytyy kyllä nätisti, mutta samperi sitä kuopimista! Kun muutettiin se kuukausi sitten, kuunneltiin, että "sehän ei muuten kuovi"! Mutta kun luukut avattiin, purut oli trailerin takapäässä, että kyllähän sitä kuopimista sitten oli tapahtunut. En tiedä millä sen saisi siitä opettetua pois, todellä ärsyttävä tapa nimittäin. Äitinsä opettama.

Itsehän olin tänään muualla, joten Vilma ja Aavan täti Riikka saivat lähteä keskenään. Kyllähän Vilmalla olisi ollut lupa vetää koppia tuolla kilomäärällä, mutta ehkei 2-vuotiaan kanssa aleta harjoittelemaan. Ja onhan se helpompaa, että on apukädet mukana, ei sitä nimittäin yksin lastattaisi. Ja tarvittiin toki mutsille todistusaineistoakin. Joten siellä muualla jännityksellä odotin tilannetietoja, kuvia, videoita ja sitä pöytäkirjaa.

Aava kuulema käyttäytyi varsin asiallisesti. Mitä nyt kerran sitten puri Vilmaa, kun alkoi olemaan tylsää. Mutta kaikin puolin rauhallinen, asiallinen ja malttoi odottaa ja seistä. Sai jo mittauksessa kehuja, kuinka hienosti se käyttäytyy.

Arvostelusta olisin toki mutsina ja kasvattaja toivonut edes vähän enemmän pisteitä, mutta kyllähän tuo 2- sydäntä oikeasti lämmittää. Ei siis ihan paska eka tekele. Pisteitä oli vähentänyt kaviot, jotka olisi kengitettynä saaneet enemmän. Säihkysääri se ei ole koskaan ollut, vaikka mittaa niissä riittääkin. Myös pehmeän pohjan aiheuttaman kintereen lievä kiertyminen käynnissä näkyi, ilman sitä käynti olisi ollut kuulema 9. Ravikaan ei ollut tänään ihan sitä parasta. Toki kaksi viikkoa sitten lähdettiin siitä, ettei se edes ravannut. Että sinä mielessä kelpo numero.

Ja mikä mahtavinta, Aava oli saanut erityismaininnan, kuinka hienossa kunnossa se on! Siis oikeasti, meidän pihan perältä kaivettu lapsi! Sehän on ollut enemmän ja vähemmän "heitteillä", kunnes muutti samaan talliin Patun kanssa. Ei siis missään nimessä tallinpitäjän toimesta, vaan meidän, koska meillä ei ollut yksinkertaisesti aikaa käydä siellä joka päivä. Nyt se on asunut kuukauden päivät samalla tallilla kuin Patu, niin on ehtinyt myös siihenkin koskemaan. Edes vaikka harjannut silloin tällöin. Näyttelyharjoittelut aloitettiin pari viikkoa sitten, kun päätös tehtiin. Ja eihän 2-vuotiasta joka päivä rassata. Meidän silmään se on siis ollut vähän semmoinen "pihanperänkakara", joskin erittäin kaunis sellainen. Mutta mitä vielä, se on kuulema lihaksikas! Niin ja olivat tuomarit kehuneet sitä erittäin kauniiksikin. Että hei, se on sitten virallisesti kaunis muidenkin kuin mutsin mielestä!

Ja vitsit että mutsi on ylpeä siitä oikeasta lapsestaan! Vilma nimittäin sai parhaan esittäjän palkinnon! Ja ihan oli ensimmäinen kerta, kun mitään tai ketään missään esitteli. Niin siistiä! Pomo-tuomari oli vielä kysynyt, että onko se Vilman oma? Että saa kuulema olla ylpeä, on niin hieno varsa!

Iso kiitos kuuluu myös Riikka-tädille, kun tarjosi kyydin ja ne apukädet! Aavan emähän on Riikan tamma, joten täti -nimitys on siis ihan virallinen ja Aava on aina ollut vähän Riikankin lapsi.

Aava ja Riikka-täti

P.S. Patun olisi pitänyt kävellä vielä 1-2 päivää. Mutta herran kuppi alkaa olemaan sen verran nurin, että tänään aloitetaan ravaaminen suorilla.